Tekoälyä käytetään laajasti lähes jokaisella alalla. Täten ei ole tullut yllätyksenä, että yksi menestyksekkäimmistä sovellusaloista on ollut juuri autot. Tästä parhain esimerkki on kiistatta sähköautojen autopilottiohjelma, jonka ansiosta tänä päivänä autoa voi ajaa ohjelmiston avustamana. Se ei ole kuitenkaan ainut asia, missä tekoälyyn törmää.
Voit esimerkiksi pelata tekoälyllä varustettuja autopelejä sivustolla, jonka asiakaspalvelu toimii tekoälyllä ohjelmoidulla chattibotilla. Esimerkiksi uudet nettikasinot ovat hyvä esimerkki tästä ja niiden käyttöjärjestelmäkin voi analysoida asiakaskokemusta tekoälyn avulla.
Vaikka autoalalla näkyvin tekoälyn käyttökohde on tällä hetkellä itsestään ajavat sähköautot, se on samalla ollut käytössä jo vuosikymmenien ajan myös autojen kokoamispuolella. Tehtailla työskentelevät robotit on ohjelmoitu tekoälyn avulla eikä se pääty tähän, vaan älykkäät ohjelmistot ovat avustaneet auton valmistuksessa lähes viimeiseen hetkeen asti.
Tiettyjä autourheilulajeja, kuten formuloita, pidetään laajasti autoteknologian ja insinöörisyden huipputasona: sitä korkeampaa tasoa ei autojen valmistuksessa ole. Täten kilpa-autojen valmistukseen käytetään huomattavasti enemmän aikaa, tietotaitoa ja rahaa kuin tavallisten käyttöautojen, taas kerran tekoälyn avulla.
Tärkein tulevaisuuden automalli: itsekuljettavat auto
Autoalalla ollaan kuitenkin yksimielisiä siitä, että yksi merkittävin tulevaisuuden auto tulee olemaan itsekuljettavat autot. Moni automerkki onkin kehittämässä teknologioita ja autojen ominaisuuksia, jotka ovat johtamassa niitä kohti tätä tavoitetta. Niitä ovat Teslan Autopilot-ohjelman lisäksi muun muassa parkkiassistentit, automaattinen jarrutusjärjestelmä, sateentunnistimet ja kaistavahti, jotka taasen löytyvät jo useammasta automallista.
Vuosittain johtavat automerkit pystyvät lisäämään jotain uutta ja parannettua aikaisempiin järjestelmiinsä, joka taasen kertoo siitä, kuinka teknologian kehittyminen on nopeaa. Tekoälyllä varustettujen järjestelmien päällimmäinen tavoite on tehdä auton ajamisesta yhä turvallisempaa niin kuljettajalle kuin muillekin tiellä liikkujille. Täten autot on voitu ohjelmoida tunnistamaan jalankulkijat ja tekemään äkkijarrutuksen, jos riski yhteentörmäyksestä on syntynyt.
Itsekuljettavat autot kohtaavat kuitenkin ongelmia
Nykymaailmassa teknologian yhdistäminen autoon ei ole kuitenkaan täysin ongelmatonta. Etenkin itsekuljettavat autot ovat olleet kovan keskustelun keskipiirissä etenkin niiden tuoman inhimillisten ongelmien takia. Tekoälyllä pystytään ohjelmoimaan auton tekemään tiettyjä toimenpiteitä tietyissä tilanteissa ja se pystyy myös tarvittaessa oppimaan niistä, mutta tilanne monimutkaistuu heti, kun kyseessä on mahdolliset onnettomuudet.
Onko auton tärkein tehtävä suojella kuljettajaa vai jalankulkijaa? Mitä auto tekisi, jos se laskelmoi, että esimerkiksi tielle hypähtänyt jalankulkija ei ehdi pois alta ja väistääkseen häntä, auto joutuu ajamaan vaikkapa päin betoniseinää kovaa vauhtia? Kuka on tässä tilanteessa prioriteetti? Tällaisten kysymysten takia itseohjautuvuutta ei ole saatu vietyä täyden automaation tasolle, koska se tuo mukanaan lainsäädännöllisiä ongelmia. Kuljettajan täytyy siis aina istua kuljettajan paikalla ja pitää silmänsä tiellä ja kädet ratissa, vaikka autopilotti olisikin käytössä.
Tekoäly auton sisällä: matkustajamukavuus etusijalla
Tekoäly liitetään ulkopuolisten uhkien tunnistamiseen, ajomukavuuden parantamiseen ja turvallisemman ajokulttuurin luomiseen, mutta miksei tekoälyä voitaisiin käyttää myös auton sisällä? Oikeastaan sitä löytyy jo uusimmista automalleista, mutta vain hyvin harvasta. Yksi tunnetuin niistä on kuljettajan tarkkailujärjestelmä. Sen tarkoitus on varoittaa aina, jos kuljettaja on mahdollisesti nukahtamassa tai kuljettajan katse ei ole tiellä.
Järjestelmä analysoi kuljettajan kasvoja tekoälyllä ohjelmoidulla sovelluksella, joka mittaa myös kasvoissa tapahtuneet muutokset. Se seuraa etenkin pään liikkeitä, silmien ja käsien liikkeitä ja yrittää tunnistaa kuljettajan kokemia tunteita. Tästä on etenkin hyötyä pitkän matkan ajoissa tai silloin, jos autoa pyritään ajamaan päihtyneenä. Tiedot analysoidaan ja niiden pohjalta auto voi tehdä tarvittavia korjausliikkeitä itse. Ne voivat olla varoitusten antaminen, auton hidastaminen tai ehdotus pysäyttämään auto.
Kasvojen analysointia voidaan käyttää myös tunnistamaan auton kuljettaja. Tällöin se voi tulevaisuudessa tarkoittaa myös sitä, että auton järjestelmään voidaan vain ohjelmoida kuljettajan ja mahdollisten toisten kuljettajien kasvot, eikä auto käynnisty ennen kuin se tunnistaa ajajan. Etenkin iiristunnistus on sormenjäljen tapainen, yhtä turvallinen ja tehokas biometrinen tunnistautumistapa.
Muille matkustajille suunnatut järjestelmät
Kuljettajan lisäksi autossa on monesti muitakin matkustajia. Tulevaisuudessa voimme siis odottaa, että kuljettajan lisäksi matkustajia voitaisiin tarkkailla samoilla kasvojen- ja liikkeentunnistussensoreilla ja -järjestelmillä. Se voitaisiin ohjelmoida tunnistamaan matkustajien tunnetilat, minkä kokoisia matkustajat ovat ja keitä he ovat. Tämän myötä auto voisi myös itse ohjelmoida mahdolliset turvatoimenpiteet, kuten ilmatyynyn sijainnin jokaiselle matkustajalle sekä turvavöiden asettelun pituuden mukaan.
Älykodin jälkeen älyautot
Tekoälyn avulla voidaan luoda myös älyautoja. Ne toimisivat älykodin tavoin eli ne pystyisivät automaattisesti kontrolloimaan auton sisälämpötilaa, henkilökohtaisia istuinkorkeuksia, musiikkia, valaistusta ja muita matkustusmukavuuteen vaikuttavia tekijöitä, jotka se pystyisi itse laskemaan autossa istuvien lukumäärän perusteella.
Lisäksi tarkkailemalla matkustajien tunnetiloja ja liikehdintää, auto voisi muun muassa soittaa rauhoittavaa musiikkia riitelyn aikana tai muuttaa penkin asentoa sinä hetkenä, kun matkustaja haluaisi nukahtaa. Nämäkin järjestelmät voivat perustua kasvontunnistukseen ja iiristunnistautumiseen, jolloin auto itse pystyy muistamaan kaikkien matkustajien henkilökohtaiset asetukset ja muuttaa ne heti, kun matkustaja istahtaa autoon.
Entä kilpa-autot?
Kilpa-autot tulevat olemaan ensimmäisiä täysin itseohjattavia autoja. Jo nyt radoilla kilpaillaan täysin itseohjautuvilla robottiautoilla, mutta viimeistään kymmenen vuoden sisällä voimme nähdä samanlaisen kilpailun formulatason autoilla. Se on mahdollista suljetuilla radoilla, jossa ei ole katsojia tai työntekijöitä, jotka voisivat vaarantua mahdollisissa onnettomuuksissa. Itseohjattavia kilpa-autoja varten voitaisiin tietenkin luoda täysin uniikkeja kilparatoja, joissa olisi esimerkiksi reunoilla sensoreita auttamaan autoa pysymään tiellä.
Lisäksi se vaatii hurjan nopean tiedonsiirron auton ja sitä ohjaavan järjestelmän kanssa, joka itsessään vaatii hyvän pohjatyön. Nykyisellään tiedonsiirto on yksi formuloiden ongelmista, koska autot ovat niin nopeita, tiedonsiirtoa varten on jouduttu käyttämään erikoisjärjestelyjä. Itseohjautuvat kilpa-autot voivat kuitenkin ajaa yhä korkeammilla maksiminopeuksilla, radan antamien mahdollisuuksien mukaan. Oli sitten kyse Tesla-sähköautojen autopilotista tai kilparatojen itseohjautuvista autoista, seuraavat kymmenen vuotta tulevat olemaan mielenkiintoisin aika auto-alalla, jota voidaan verrata turvavyön ja ilmatyynyjen keksintöön vuosikymmeniä sitten.